Kissat pakkasella
Pikku-Musta ilmaantui muutaman päivän poissaolon jälkeen ja suuntasi suoraan ruokakupille, nälkäinen olento. Sitten vasta puskemaan ja johdattelemaan jääkaapille. Jääkaapin oven avaus saa aina muutaman kiinnostuneen liikkeelle, vaikka olisivat kylläisiä. Tietävät, että sieltä saa sydäntä, kieltä ja jauhelihaa. Jos yhdelle annetaan, muutkin tietävät saavansa. Raksut, joita on aina tarjolla, ovat mieluisia naposteltavia, mutta ei purkkiruoallekaan irvistellä.

Lumihanki ja pakkanen ovat viime kesän pennuille uusia kokemuksia. Ensin vähän arastellen tutustuivat tähän veden olomuotoon, mutta pian keksivät, miten mainiota on juosta lumessa toisiaan takaa. Lauhemmilla ilmoilla kaikki ovat viihtyneet ulkona pitkiäkin aikoja.

Nätti-Knokkari viettää suurimman osan ajasta jossakin muualla, käy vaan silloin tällöin syömässä ja saattaa jäädä päiväksikin lepäilemään, mutta lähtee aina kuitenkin matkoihinsa. Ehkä se asustaa naapurissa navettakissana. Nöpöä ei ole näkynyt viikkokausiin.

Ihmetystä

Pesukone pyörittää pyykkiä. Kummajainen, joka on ilmestynyt kylpyhuoneen nurkkaan. Edestäladattava UPO, jonka lasioven takana kieppuvat vaatekappaleet herättävät kissojen kiinnostuksen. Uusi kone vielä vähän pelottaa. On paras olla varuillaan ja valmis säntäämään pakosalle.

Vanha pesukone kesti reilut kaksikymmentäviisi vuotta. Se oli tuiki tarpeellinen ostos Sepon syntymän jälkeen. Kone, jota ilman en olisi pärjännyt kaiken vauvapyykin kanssa. Ei nykyään saa koneita, jotka kestäisivät niin kauan. Se mikä laitteiden monipuolisuudessa voitetaan menetetään kestävyydessä ja luotettavuudessa.

Voisiko kissan pestä pesukoneessa, Eero kysyi. En tiedä. Ehkä joku on yrittänyt. Hiiren tiedän pesseeni ja se oli hengetön.

Raitoja ja kiehkuroita

Raita ja Konna poseeraavat sängyllä.

Edistystä

Pöhkön pennut, Puolinaama ja Tytteli, jotka syntyivät Kreikan matkan aikana huhtikuun 24. päivä ovat käyneet rohkeammiksi. Puolinaama on jo pidemmän aikaa antautunut kosketeltavaksi, mutta Tytteli on vasta parina päivänä tullut puskemaan säärtä ja tekemään tuttavuutta. Kummallisen kauan niiden kesyyntyminen on kestänyt. Emo antoi lähtemättömän opin - ihmisiä on syytä varoa. Vaikka Pöhkö on ollut poissa kuvoista jo kauan, pennut muistavat. Jouduimme hakemaan ne pois sijoituspaikasta. Tilanne tuli kestämättömäksi, koska perheen koira, Rotweiler, ei hyväksynyt sihiseviä kumppaneita. Kun menimme hakemaan niitä takaisin, ne olivat teljettyinä kylpyhuoneeseen, jonne koira ei päässyt. Olivat maistaneet koiran hampaitakin, ja emäntä oli lähes hermorauniona, kun joutui valvomaan yökaudet pitääkseen eläimet loitolla toisistaan.

Toinen palaaja, täysharmaa, Viiviksi ristitty Harmaan pentu, joka syntyi 3.7. on keikkunut ilonamme. Haimme sen takaisin, koska se kärsi ripulista, jota omistajalla ei ollut mahdollisuutta hoitaa rahan puutteessa. Se kotiutui nopeasti ja oli kunnossa parin päivän päästä. Ehkä ripuli oli merkki stressistä. Ruokahalu on ollut valtava ja energiaa riittää. Olemme katsoneet parhaaksi kuitenkin tarkkailla sitä ennen kuin harkitsemme uutta luovutusta. Meidän vaavia, perheen nuorimmaista, on ikävä antaa pois. Itsekästä, sanoisi joku, joka haluaa nuorta kissaa. Sovelias hetki ja sovelias uusi omistaja ennen pitkää kohtaavat.

Sotungin villit ja vapaat -blog

Blogi kissaperheemme kuulumisista tuntui yht'äkkiä soveliaalta tavalta kertoa enemmän kuin kotisivun formaattiin mahtuu. Ehkä kännykkäkameranikin tulisi näin paremmin käyttöön. Kaksitoista kissaa - ja juttua piisaa. Eläinaiheinen blogi suo vapauksia, ja on mukavaa vaihteeksi kertoa jostakin muusta kuin itsestään ja muista kaksijalkaisista.